Uusi eduskuntakausi alkaa

Vaikka vaalit ovat vasta ohi, eduskuntaryhmämme järjestäytyi jo. Mennään nyt aluksi vanhoilla valinnoilla, kunnes tiedetään, miten hallitusmuodosteluissa käy. Oli tosi kiva tavata taas monet kolleegat, jotka uudistivat valtakirjansa. Yhtä mukavaa oli tutustua myös uusiin kasvoihin, sillä eduskuntaryhmässä aloittivat valtiopäivänsä myös monet uudet edustajat. Tosin monet ensimmäisen kauden kansanedustajat ovat kyllä kokeneita kehäkettuja: Lauri Ihalainen, Mikael Jungner ja Riitta Myller.

Tunnelma oli katossa, sillä myös muiden ryhmien järjestäytymisen vuoksi edustajia liikkui talossa tosi paljon. Olemme kaikki odottavalla kannalla: hallitusneuvottelut kertovat, mitä vaalitulos tarkoittaa käytännössä.

Viimeiseksi paras. Muutama päivä vapaata edessä, sillä varsinaisesti eduskuntatyö alkaa tulevana tiistaina, jolloin luovutamme valtakirjamme ja aloitamme virallisesti uusina edustajina. Aion tosissani rentoutua pääsiäispyhinä, ja odotan edessä olevia "hitaita" päiviä innolla! Hyvää pääsiäistä!

Kiitos SUURI

Väsynyt, mutta onnellinen. Se kaiketi kuvailee vaalien jälkeistä tunnelmaa parhaiten. Olen iloinen, että satakuntalaiset antoivat huikean tunnustuksen työstäni eduskunnassa. En tiedä, mitä se ääniharava tai -kuningatar todella merkitsee, mutta hienolta tuntuu saada eniten luottamusta Satakunnassa. Kiitos SUURI kaikille äänestäjilleni ja tukijoilleni. Iso KIITOS myös tukiryhmälleni, jota ilman tämä ei olisi ollut mahdollista. Olemme osoittaneet, että Satakunnalla on elämäntapana nyt tulevaisuus!

Tänään tiistaina oli puoluehallitus. En tietenkään ollut kärppänä paikalla, Kiuru riitti. Päätimme yksimielisesti kokouksessa, että puheenjohtaja Urpilainen ilmoittaa meidät hallitusneuvotteluihin. Tavoitteena on, että kokoomus, SDP ja persut muodostavat hallituksen. Mitään hallituskiimaa on turha kuitenkaan pitää yllä. Meillä on omat ehtomme, jotka ilmoitimme jo etukäteen. SDP ei lähde hallitukseen, jossa eläkeikää nostetaan keinotekoisesti, pääomaverotuksen korotusta ei tehdä tai nuorille ei järjestetä töitä nollatoleranssin mukaisesti. En myöskään näe mahdollisena sitä, että sosialidemokraatit lähtisivät hallitukseen, jossa perusturvaa ei koroteta eikä verotusta oikeudenmukaisteta.

Seuraavat viikot osoittavat, miten vaalitulosta toteutetaan käytännössä. Muutospuolueet, SDP ja persut voittivat vaalit, oikeisto hävisi. Koska edellinen porvarihallitus ei muodosta enää edes enemmistöä uudessa eduskunnassa, voidaan sanoa, että oikeisto hävisi pahasti vaalit. Kokoomuksella on kova paikka katsoa tosiasioita ja nöyrtyä vetämään muutoshallitusta. Jos näin ei tapahdu, kansa häviää sitten vaalit. Siihen tuskin kenelläkään on varaa.

HUOMENTA SATAKUNTA

Olen herännyt tähän sunnuntaiaamuun luottavaisella mielellä. Lopulta kauan odotetut eduskuntavaalit ovat käsillä. Monet aikaisemmat ja uudet äänestäjät ovat antaneet kuluneiden viikkojen kuluessa hyvää palautetta siitä, miten olen eduskunnassa toiminut ja tehnyt. Toivon ja luotan siihen, että tapaani työskennellä ja suhtautua asioihin ollaan laajemminkin tyytyväisiä. Odotan jännittyneenä jo iltaa, jolloin näemme, saanko työni jatkolle tukea.

Kohta lähden kirkonmenoihin, sitten äänestämään ja loppupäivä on pyhitetty sen jännittämiselle, minkälaisen tuen SDP saa vaaleissa. Olen vakuuttunut, että Suomelle valitaan tänään uusi suunta!

Ohi on, ohi on

Eduskuntakausi 2007-2011 on nyt virallisesti päättynyt. Tiistaina oli viimeinen eduskuntapäivä. Ensin kokoontui suuri valiokunta, sitten oli kirkonmenot puolilta päivin ja lopulta valtiopäivien päättäjäiset istuntosalissa. Tasavallan presidentti Halonen julisti kauden päättyneeksi ja piti erinomaisen puheen.

Minusta hienointa oli, että hän toisti huolensa sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Tasavallan presidentti muistutti, että suurin osa suomalaisista pitää tuloerojen kasvua epätoivottavana ja toivoo niiden tasaamista. Hän totesi, että ihmisten kasvava eriarvoisuus näkyy elämän eri puolilla: lasten ja nuorten elämässä, vanhustenhuollossa, terveyserojen kasvussa. Tämä loukkaa ihmisten käsitystä oikeudenmukaisesta kohtelusta. Presidentti muistutti köyhyyden torjunnasta säällisen työn ja sosiaalisten turvaverkkojen vahvistamisen avulla. En voisi olla enää enempää samaa mieltä presidentti Halosen kanssa!

Nyt se on koettu, positiivista palautetta neljän vuoden aherruksesta! Eräs herrasmies kertoi, että Satakunnan Kansa oli arvioinut nykyisten kansanedustajien toimia lainaamalla Iltalehden tilastoa vaalikyntäjässään jo jokin aikaa sitten. Sanakäänteeet olivat seuraavat: "Listalla ovat luonnollisesti myös Satakunnan omat poliitikkotähdet, joista ahkerin näyttää olleen demarien Krista Kiuru. -- Kiuru on kerännyt listalleen 54 valtiopäivätointa, joiksi lasketaan esimerkiksi talousarvio- ja lakialoitteet sekä kirjalliset kysymykset".

Hyvillä mielin siis tiistaina eduskuntakauden päättäjäisiin. Aamulla on suuren valiokunnnan kokous klo 10. Saapa nähdä, miten valtioneuvosto suhtautuu Portugalin taloustilanteen ratkaisuun. Ei tarvitse olla suuri ennustaja tietääkseen, että taas tarjotaan eioota: Sijoittajien ja pankkien vastuun toteutumista ei liene näköpiirissä. Eikä takuita, että lainatut rahat tulevat takaisin. Demarit eivät kurkoittele kuuta taivaalta, vaan ainoastaan sitä, että ahneudelle asetetaan jonkinlaiset rajat. Markkinataloudessa ei voi edelleenkään voittoja realisoida sijoittajille ja tappioita maksattaa kansalla. Oikeistopuolueiden valinnalle on olemassa reilumpi ja parempi vaihtoehto: se on SDP. 

Juhlia, jalkatyötä ja vaalilehden jakoa

Kävin eilenaamulla Merikarvialla ja sitten iltapäivällä alkoivat jo Porin JHL 62:n 70-vuotisjuhlallisuudet. Oli jälleen kerran hienoa saada todistus siitä, että ammattiyhdistysliikkeessä on yhä voimaa: sadat ihmiset ovat yhä valmiina tositoimiin. Sama johtoajatus, mikä oli porilaisilla heidän kokoontuessaan työväentalolle vuonna 1914 perustamaan paikallista kuntatyöntekijöiden ammattiyhdistystä, kantaa edelleen ja myös nuoressa polvessa. Suosittelen muuten illan loppuhuipennusta: näytelmää Kuin ensimmäistä päivää. Lepolan päiväkodissa tapahtuu monenlaista. Tehokkuusvaatimukset, säästäminen ja työsopimusten jatkon epävarmuus leimaavat hoitajien arkea. Kaikki kaatuu heikompien harteille. Nämä työntekijät todistavat näytelmässä jatkuvasti, kuinka vanhustenhuollon taso jää ihanteista. Tämän näytelmän näkeminen pitäisi olla kaikille pakollista, jotta todella tiedettäisiin, mitä todella maailmassa voi tapahtua. Ei ihme, että Krogerukselle myönnettiin tekstistä Savonia-kirjallisuuspalkinto vuonna 2009.

Nyt lähden Eetunaukiolle tapaamaan ihmisiä, sitten vaalicaféeseen. Sen jälkeen alkavat viikonlopun vaalilehden jakotalkoot!d