Jos kaikki olisi mennyt toisin, me suomalaiset emme olisi koskaan kuulleetkaan koulupoika Auvisesta tai opiskelijapoika Saaresta. Jos kaikki olisi mennyt toisin, myöskään norjalaiset eivät olisi koskaan joutuneet näkemään vilaustakaan Anders Behring Breivikistä. Naapurikansaamme kohdannut tragedia on koskettanut joka puolella maailmaa ja nostanut kaikkien huulille samat miksi- ja entä jos -kysymykset.
Meitä suomalaisia norjalaisten tuska ja suru on koskettanut erityisen syvästi, sillä Auvisen, Saaren ja Breivikin hirveitä tekoja ihmisyyttä vastaan yhdistää samantyyppiset käyttäytymispiirteet: ihailun hakeminen netistä, halu sankariksi ja oman maailman luominen verkkokeskusteluihin. Breivikillä oli kuitenkin laajempi agenda: hän valitsi uhrinsa poliittisesti ja halusi selkeästi jäädä eloon edistämään manifestiaan.
Norjan verilöylyä ei tule pitää yksittäisenä tapauksena. Meillä ei ole varaa jättää panematta merkille kasvavaa vihakäyttäytymistä verkkomaailmassa. Tällaiselle veriteolle löytyy yllättäviltä tahoilta hyväksyntää. Äärioikeiston yhteistyö tiivistyy Internetin välityksellä, eikä muita kokoontumispaikkoja enää tarvita.
Eduskunta hyväksyi keväällä 2011 rikoslain muutoksen, joka lisää Internetin keskustelupalstojen ylläpitäjien vastuuta rasistisista teksteistä. Toivon mukaan tämä hillitsee vihakirjoittelua, mutta yhteiskunnallinen ilmapiiri edellyttää mielestäni myös alan itsesääntelyn tehostamista.
Liikenne- ja viestintäministeriö on laatinut keskeisimpien suomalaisten nuorisopalveluntarjoajien kanssa käytännesäännöt, joiden avulla palveluiden ylläpitäjät voivat puuttua epäasialliseen viestintään. Palveluntarjoajat sitoutuivat muun muassa pitämään huolta siitä, että palvelut sopivat eri ikäryhmille. Samantyyppistä itsesääntelyä tarvitaan myös nettilehtien ja operaattoreiden osalta. Alalle tarvitaan suitset, jotka vastaavat muuttuneen yhteiskunnallisen tilanteen asettamiin tarpeisiin. Haastan alan toimijat mukaan laatimaan tällaiset käytännesäännöt.
Norjan pääministeri Stoltenberg sanoi uhrien muistotilaisuudessa, että hyökkäykseen tulee vastata vahvistamalla demokratiaa, avoimuutta ja inhimillisyyttä. Stoltenbergin johtopäätös on oikea – yhteiskunnan sulkeutuminen edistää vain pimeiden voimien tavoitteita. Stoltenberg korosti kuitenkin, että sinisilmäisyyteen ei pidä sortua. Käsi kädessä sananvapauden kanssa kulkee aina myös vastuu ja nämä vastuun rajat on nyt määriteltävä entistä selkeämmin, myös Suomessa.
